"Teitte tämän meille helpoksi, hölmöt", Pomojääkarhu aloitti huvittuneena. Mursut ärähtelivät raivoissaan. Pomomursu hiljensi laumatoverinsa tiukalla katseellaan ja sen tehtyään siirsi sen Pomojääkarhuun samalla astellen päättäväisenä eteenpäin. "Miksi tulette reviirillemme räyhäämään?" ruskea uros kysyi, sanavalinnastaan huolimatta hillityllä äänensävyllä. Pomomursu ei tällä kertaa halunnut selvittää erimielisyyksiä taistelemalla, vaan puhumalla. Jääkarhut eivät kuitenkaan tuntuneet olevan valmiita neuvottelemaan.

Katseet kääntyivät pian Kuolonkarhuun, joka astui Pomojääkarhun vierelle. "Oletteko jo unohtaneet, kuinka huonosti kohtelitte meitä, kun pentuni ylittivät vahingossa rajan?" hän ärisi katkerana. Hetken kuluttua jääkarhuluotettu jatkoi: "Te mursut olette aina luulleet olevanne suuria sankareita, mutta uskokaa pois, teille me emme tule koskaan alistumaan! Valmistautukaa kuolemaan, typerykset!"

Sen sanottuaan jääkarhut heittäytyivät mursujen kimppuun. Aurinkomursu vilkuili kauhistuneena ympärilleen etsien Kuolonkarhua, jonka kanssa hänellä oli tapana taistella. Vaikka taistelu oli vasta alkanut, Kuolonkarhu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Luotetun keskeytti viiden jääkarhun — kahden naaraan, kolmen uroksen — joukko, joka alkoi piirittämään häntä. Aurinkomursu hyödynsi siipiään ottamalla hieman vauhtia ja lähtemällä lentoon. Jääkarhut eivät päästäneet vastustajaansa pakenemaan; toinen naaraista syöksyi Aurinkomursua kohti, ja nämä heittäytyivät maahan. Jääkarhunaaras puri Aurinkomursun niskaa, luotetun rimpuillessa parhaansa mukaan. Lopulta Aurinkomursu sai vastustajansa heitettyä kauemmas. Haavoistaan välittämättä Aurinkomursu tarttui pienikokoista jääkarhunaarasta kaulaan ja riepotteli tätä. Naaraan seuralaiset yrittivät auttaa toveriaan, mutta muut mursut estivät heidän aikeensa. Aurinkomursu jätti naaraan pian rauhaan heittäen tämän maahan. Luotettu huokaisi helpotuksesta, kun naaras nousi ylös ja juoksi pois pelästyneenä. Tuossa olisi voinut käydä huonosti...

Aurinkomursu lähti itsekin muualle taistelemaan välittämättä väsymyksestä. Vilkuillessaan ympärilleen hän huomasi, että muidenkin voimat alkoivat vähetä. Jääkarhut vaikuttivat kuitenkin vähemmän voimattomilta, kenties pohjaton viha ei antanut heidän lopettaa taistelemista. Aurinkomursu ei voinut muuta kuin hyödyntää viimeisetkin energian rippeensä ja rynnätä auttamaan laumatovereitaan. Hän ei aikonut tyytyä jääkarhujen voittoon.

Yht'äkkiä Aurinkomursun katse kiinnittyi Pomomursuun ja Pomojääkarhuun, jotka taistelivat toisiaan vastaan. Heissä oli molemmissa lukuisia verta valuvia haavoja. Pomojääkarhu piteli Pomomursua maassa, ruskean uroksen raapiessa vihollislauman johtajan vatsaa armoa antamatta. Aurinkomursu riensi äkkiä kaksikon luo. Melkein kaikki olivat jo kerääntyneet tuijottamaan johtajien taistelua; vain muutama mursu ja jääkarhu taisteli edelleen kauempana. Tuijottaessaan Pomomursun ja Pomojääkarhun ohi, Aurinkomursu huomasi, että leiri oli kärsinyt taistelun aikana. Taloihin oli jäänyt törmäilyn ja kynsien jälkiä, jotkut niistä jopa lojuivat maassa hajonneiden tavaroiden ja seinien kasoina.

Aurinkomursulla ei ollut aikaa jäädä suremaan kotinsa tuhoutumista, sillä Pomomursun ja Pomojääkarhun taistelu jatkui edelleen. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä olisi järkevintä tehdä. Lopulta Hyrrämursu astui askelen eteenpäin ja hyppäsi Pomojääkarhun niskaan. Pomojääkarhu irvisti ja heitti mursun kauemmas helposti. Hyrrämursu ei jäänyt makoilemaan, vaan nousi nopeasti pystyyn. Se ei kuitenkaan ollut hänelle helppoa; hänkään ei ollut säästynyt haavoilta. Hyrrämursu tuli muiden mursujen luo. "Mitä meidän pitäisi tehdä tilanteen hyväksi?" uros kysyi pitäen huolen siitä, etteivät viholliset kuulleet. "Minä sain idean... Mutta sitä ennen minun täytyy tietää, missä Kuumursu ja Taulumursu ovat", Lumimursu vastasi vilkuillen ympärilleen. Pian kaksikko tulikin tämän luo. Aurinkomursu olikin jo Lumimursun vieressä. Uros tuijotti Pomomursua ja Pomojääkarhua, kun hän kertoi suunnitelmansa: "Jos aiomme voittaa Pomojääkarhun, emme voi olla reiluja. Sen takia me neljä hyökkäämme Pomojääkarhun kimppuun. Minä takaa, Aurinkomursu edestä, Kuumursu vasemmalta ja Taulumursu oikealta."

Suunnitelmansa mukaisesti Aurinkomursu, Kuumursu, Taulumursu ja Lumimursu heittäytyivät Pomojääkarhun kimppuun eri puolilta ja ajoivat tämän pois Pomomursun luota. Ruskea uros nousi nopeasti pystyyn taistelemaan tavallisia jääkarhuja vastaan. Hän ei ollut kuitenkaan yksin; Pomomursun päättäväisyydestä rohkaistuneet laumatoverit tulivat taistelemaan johtajansa rinnalle. Aurinkomursun oli keskityttävä täysin Pomojääkarhuun, joka oli yllättänyt hänet sinnikkyydellään. Uros yritti parhaansa mukaan saada mursuja heitettyä syrjään, kuten hän oli Hyrrämursullekin tehnyt, mutta jääkarhujen johtaja oli jäänyt alakynteen. Mursut saivat tehtyä Pomojääkarhuun pahoja haavoja, ja haavojen lisääntyessä Pomojääkarhun raivo kasvoi. Hän rimpuili kuin riivattu, ja lopulta hän sai Aurinkomursun ja Taulumursun työnnettyä kauemmas. Kuumursun ja Lumimursun jatkaessa taistelua, Aurinkomursu ja Taulumursu loikkasivat äkkiä räpylilleen. Pian nämä olivatkin palanneet taistelemaan, Pomojääkarhun lisäksi myös väsymystä vastaan. Mutta vaikka mursujen voimat olivat jo loppuneet, he pakottivat itsensä jatkamaan; voitto oli jo lähellä.

Mursunelikko lopetti taistelemisen Pomojääkarhun alkaessa hengittää raskaasti. He kuitenkin pitelivät tätä maassa sen varalta, että jääkarhujohtaja vain uskotteli olevansa huonossa kunnossa. Pomojääkarhu ei enää yrittänyt päästä pois mursujen otteesta. Päät kääntyilivät tämän suuntaan, ja Pomomursu alkoi tulla lähemmäs. Jokainen askel oli veren peittämälle urokselle tuskallinen. Lopulta hän oli voimattoman vihollisensa edessä, ja tuijotti tätä synkillä silmillään. "Pian tässä maailmassa on hieman vähemmän pahuutta", Pomomursu totesi, älähtäen sitten kivusta. Aurinkomursu riensi johtajansa luo, ja antoi uroksen nojata itseensä. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi, mutta pian Pomojääkarhu avasi suunsa. "Kuolonkarhu oli oikeassa siinä, että te mursut luulette olevanne sankareita, vaikka oikeasti olettekin murhaajia", hän karjui. "Te tapoitte perheeni!"