Oli kulunut kaksi päivää siitä, kun Aurinkomursu oli saanut kylkeen haavan. Mursut söivät Lumimursun ja Taulumursun tuomia kaloja. Tovin kuluttua kaikki kalat oltiin syöty, ja ystävykset nuolivat suupieliään. "Kirveleekö haavaasi edelleen?" Lumimursu kysyi Aurinkomursulta. "Vähän, mutta emmeköhän me voisi silti jo alkaa suunnitella lähtöä", uros sai vastaukseksi. "Mutta miten me aiomme päästä täältä mihinkään?" Kuumursu kysyi. "Pitänee vain löytää Pyry. Uskon, että hän suostuu ottamaan meidät mukaan myös paluumatkalle", Aurinkomursu sanoi. Kuumursu ja Taulumursu vilkuilivat toisiaan epäileväisinä. Lumimursu silmäili kolmikkoa odottaen keskustelun jatkumista. "Niin kai. Vaikkakin hän voi olla missä vain", Kuumursu vastasi. Nelikko jätti tutun kujan taakseen.

Mursut kulkivat rivakasti eteenpäin pidätellen hengityksiään. He eivät halunneet kiinnittää ihmisten huomioita toistamiseen. Ystävykset vilkuilivat ympärilleen, Pyryä ei kuitenkaan näkynyt missään. Mitä enemmän mursut etsivät, sitä äreämmiksi he tulivat.

Lopulta Aurinkomursu pysähtyi turhautuneena. "Olet oikeassa, Kuumursu. Ei Pyryä ihan noin vain löydetä", hän huokaisi erään oranssin talon taakse tultuaan. Aurinkomursun ystävät tulivat tämän luo. "Kyllä pitäisi olla muitakin tapoja päästä takaisin kotiin. Ei ainakaan tarvitse enää sietää Pyryn pomottelua", Taulumursu lohdutti. Mursut jäivät istuskelemaan tietämättä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä.

"Kuulin tuon."

Aurinkomursu ja kumppanit kääntyivät rivakasti ympäri. Tuttu siperianhuskynaaras seisoskeli heidän edessään pyöritellen silmiään. "Ja näköjään teitä on yksi lisää. Voi ei", Pyry jatkoi pilkallisesti, tarkkaillen Lumimursua, joka vastasi katseeseen. Hetken päästä Pyry alkoi pyöriä Lumimursun ympärillä silmäillen tuota arvioivasti. ”No jaa, kaipa minä teitä vielä paluumatkan ajan kestän”, hän jatkoi, kuulostaen mursujen yllätykseksi vähemmän ilkeältä kuin aikaisemmin. 

Mursut tuijottivat Pyryä hölmistyneinä ja hieman ärsyyntyneinä. Kun Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu olivat viimeksi olleet tämän kanssa tekemisissä, Pyry oli uhkaillut mursuille käyvän huonosti, mikäli he eivät toimisi juuri niin kuin hän halusi. Pyry ei myöskään tuolloin olisi missään nimessä halunnut mursuja matkustamaan kanssaan. He eivät voineet kuin arvailla, milloin ja miten siperianhuskyn mieli oli muuttunut.

"Minä ja omistajani lähdemme pian kotiin. Vien teidät lentokoneen luo." Pyry lähti astelemaan eteenpäin, pysähtyi ja siirsi katseensa mursuihin. Nämä vilkuilivat päättäväisinä toisiaan. Oli aika palata kotiin, ja tehdä laumasta vahvempi.

Pyry johti mursut omistajiensa lentokoneelle, joka kiilsi auringon valossa; siinä ei näkynyt juurikaan likaa, vaikka se oli valkoinen. Sen edessä Pyryn omistajat odottivatkin, ja naaras tassutteli näiden luo. Mursut hiipivät lentokoneen sisälle, hyödyntäen Pyryn tarjoaman tilaisuuden. Muiden mukana mennessään Aurinkomursu vilkaisi Pyryä, jota hänen omistajansa silittivät. Pyry ei kuitenkaan näyttänyt ilahtuneelta, vaan tämä vilkuili ympärilleen selvästikin toivoen, että hän pääsisi pois. Aurinkomursu ei jäänyt ihmettelemään enempää, vaan jatkoi matkaansa normaalisti.

Pian Pyrykin tuli sisälle, tämän omistajien mennessä lentokoneen etuosaan. Ei tarvinnut kauaa odotella, että lentokone jo lähtikin liikkeelle. Aurinkomursu vilkuili helpottuneena ystäviään. Paluumatka oli vihdoin alkanut. Mutta kotona odotti Lumimursun tuominen lauman luo. Aurinkomursu pelkäsi, etteivät muut ottaisi Lumimursua mielellään vastaan.