Ja pikaisesti takaisin tarinan pariin. Seuraavia osia en ole saanut kirjoitettua, inspiraatio vähän kadoksissa... :( Mutta lupaan, ettei tämä tarina jää kesken! Yritän nyt jatkaa kirjoittamista, jospa inspiraationi olisi palannut.


Ovi oli syystä tai toisesta raollaan, joten Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu livahtivat sisään. Kolmikko löysi pomomursun talonsa olohuoneesta seisoskelemasta. "Mitä asiaa? Ette kai te vielä ole saaneet lisätietoa niistä Kuolonkarhun pennuista?" ponomursu hätäili. Aurinkomursu pyöritteli silmiään. "Ei tietenkään, mokoma johtopäätösten tekijä!" luotettu vastasi huvittuneena. Sitten hän selitti suunnitelmansa. Pomomursu mietti tovin, kunnes hän vastasi: "Minusta tuo on ihan hyvä idea. Oletteko huomanneet, että laumatoverinne turvautuvat kokoajan teihin esimerkiksi taistelutilanteissa?" Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu pudistelivat päitään hölmistyneinä. "Minä olen. Heidän on jo korkea aika itsenäistyä ja tajuta, että te ette aina tule olemaan täällä", pomomursu jatkoi. Aurinkomursun mielestä se kuulosti lähinnä tekosyyltä hyväksyä heidän lähtönsä, mutta hän ei ryhtynyt valittamaan. 

Ystävykset poistuivat pomomursun talosta. "Nyt sitten pitäisi päättää, minne me menemme", Aurinkomursu totesi. Kuumursun mielestä paras tapa löytää hyvä matkakohde oli matkailuaiheisten kirjojen tutkiminen, joten hän ryntäsi kirjastoon Aurinkomursu ja Taulumursu kintereillään. Kirjastomursu auttoi heitä löytämään sopivia kirjoja kuultuaan kolmen koplan matkailusuunnitelmat. Kuumursu innostui eräästä kirjasta nimeltä Portugali, maailman paras paikka. Hän alkoi selata sitä läpi innoissaan Aurinkomursun ja Taulumursun tutkiessa muita Kirjastomursun suosittelemia kirjoja. "Me lähdetään Portugaliin!" Kuumursu huudahti itsevarmasti lopetettuaan Portugali-kirjan lukemisen. "Oletko nyt aivan varma? Et ole vilkaissutkaan näitä muita kirjoja", Aurinkomursu huomautti. "Jos Kuumursu Portugaliin niin kovasti haluaa, niin menkää ihmeessä. Ei se voi kovin tylsä paikka olla, kun sitä on noin paljon kehuttu. Olen siis lukenut tuon kirjan", Kirjastomursu vastasi. Lopulta Aurinkomursu myöntyi. "Olkoon niin, ei parane jäädä matkakohdetta ikuisuudeksi miettimään!" hän hymähti. "Mutta miten me sinne pääsemme?" Taulumursu pohti.

Pian sekin ongelma oli ratkaistu: Kirjastomursun mukaan lähellä (mutta ei kuitenkaan liian lähellä) asui kaksi ihmistä, jotka omistivat lentokoneen. "Kuulemma ne ihmiset suunnittelevat menevänsä Portugaliin lähiaikoina. Jos uskallatte ottaa riskin, voitte hypätä kyytiin", Kirjastomursu kertoi. Ja mursukolmikko oli todellakin valmis ottamaan riskin. "Älä huoli, Kirjastomursu! Riskinottaja on toinen nimeni!" Aurinkomursu vitsaili. Vastaukseksi hän sai Kirjastomursun huokauksen. "Mitä nyt?" Aurinkomursu kysyi. Ajatuksiinsa vajonnut Kirjastomursu hätkähti. "Ei mitään", hän vastasi nopeasti. Tahtoisin uskoa sinua, Aurinkomursu ajatteli epäileväisenä. Hän kuitenkin lopetti kyselemisen heti alkuunsa. Mursut kiittivät Kirjastomursua ja alkoivat sitten valmistautua lähtöön.

Uutinen Aurinkomursun, Kuumursun ja Taulumursun tulevasta lomasta oli ehtinyt levitä ympäri leiriä, kun ystävykset olivat lähtemässä matkaan. "Hauskaa lomaa!" lauman jäsenet huudahtelivat. Kaikki heistä eivät kuitenkaan olleet mielissään kolmikon lomasta. Aurinkomursu toivoi, etteivät jääkarhut keksisi tulla paikalle ihmettelemään. Niinpä hän, Kuumursu ja Taulumursu aloittivat matkansa pikaisesti, katsellen sumuista horisonttia. Kuumursulla oli laukussaan Portugali, maailman paras paikka-kirja. Aurinkomursun ja Taulumursun laukut olivat tyhjät. He olivat ajatelleet ottaa ne mukaan sen varalta, että he innostuisivat nappaamaan matkamuistoja mukaansa. Aurinkomursu piti huolen siitä, että heidän kävelytahtinsa pysyisi nopeana. Hän ei halunnut hidastella turhaan.

Kun Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu olivat tulleet Kirjastomursun kuvailuja vastaavan talon luo, pimeys oli laskeutunut. Ruskea, selvästi puusta rakennettu pieni talo sijaitsi synkän metsän keskellä. Aurinkomursu joutui myöntämään, että häntä pelotti jonkin verran. Puiden ja pensaiden seasta voisi ilmestyä ties minkälainen peto... Aurinkomursu kuitenkin päätti ajatella optimistisesti. Hän oli laumansa luotettuna saanut hyvän taistelukoulutuksen, kuten myös Kuumursu ja Taulumursu, jotka alkoivat haukotella rättiväsyneinä. Aurinkomursu johti ystävänsä lumiseen saniaistiheikköön, joka sai luvan toimia heidän nukkumapaikkanaan. Ystävykset painautuivat toisiinsa lämpöä hakien. Pian he kaikki nukahtivatkin.

Mursut heräsivät meluun. Sen aiheuttivat ihmiset, jotka ryntäsivät lentokoneeseensa. Pimeässä Aurinkomursu ei ollut havainnut talon edessä komeilevaa likaisenvalkoista lentokonetta, jonka ovi oli auki. Mursut hiipivät lentokoneen takaosaan tukahduttaen innostuksensa. Pian heidän lomansa pääsisi oikeasti alkamaan! Ystävykset vilkuilivat ympärilleen uteliaina. He eivät olleet pitkään aikaan nähneet loputtomiin jatkuvia penkkirivejä. "Meidän ei kannata mennä penkkeihin istumaan —- jos ne ihmiset onnistuvat jotenkin huomaamaan meidät —, mutta käydään kuitenkin katsomassa niitä. Eihän me joka päivä olla kolmestaan luksuslentokoneen takaosassa", Aurinkomursu ehdotti. Kuumursulla ja Taulumursulla ei ollut mitään syytä kieltäytyä. Ensiksi he suuntasivat oikealle. Yht'äkkiä mursut kuulivat murinaa. Esiin ilmestyi mustavalkoinen siperianhuskynaaras, joka ei ollut selvästikään ilahtunut tulijoista.