Vähän infoa tarinasta

Kyllä, aion jatkaa Kaikkea mursuihin liittyvää!-blogista tuttuja mursutarinoitani tämän blogin puolella. Tarkoitus kuitenkin olisi saada tarinan osien ohessa postattua muutakin. Esimerkiksi eräs roolipelipostaus on tulossa, mutta siihen pitää vielä saada lisää sisältöä. Eli se ei ole tulossa ihan ensimmäisten osien aikoina. Edit 12.4.2018: En postaakkaan sitä postausta, pahoittelen. :/  Siitä roolipelistä ei vain saanut paljoa muuta kirjoitettavaa kuin tapahtumien selittämistä.

Olen suunnitellut tälläistä loma-aiheista tarinaa viikkoja. Aluksi tarkoitus oli kirjoittaa sellaista kesällä jonkin perheeni kotimaan sisäisen matkan pohjalta, mutta kaverini Kuumursun  Portugali-kuvia katsellessani en voinut olla kieltämättä sitä tosiasiaa, että minun teki kauheasti mieli tehdä tarina mursujen matkasta Portugaliin. Itselläni ei ole mitään kokemuksia Portugalissa käymisestä, mutta yritän parhaani mukaan hyödyntää Kuumursun kuvia ja netin ihmeellisen maailman tarjoamia tietoja tätä tarinaa kirjoittaessa.

Tarinan pituudesta en vielä osaa sanoa paljoakaan. Tällä hetkellä olen kirjoittanut tätä tarinaa kutososaan asti, joten sanotaan näin epäselvästi, että noin kymmenen osan pakkaus on luvassa.


Oli aurinkoinen iltapäivä, kun Aurinkomursu istui Kirjastomursun kirjaston pöydän ääressä hieman tylsistyneenä. Hän tarkkaili Aaltomursua, Pisaramursua ja Vesimursua, jotka kehittelivät kirjaansa kovaan ääneen. Aurinkomursua alkoi meteli nopeasti ärsyttämään. Hän kun oli ajatellut hakea luettavaa itselleen, mutta ei sillä hetkellä pystynyt keskittymään oikein mihinkään.

Pian Kirjastomursu marssikin paikalle vihaisena. Kolmen kopla käänsi katseensa viininpunaiseen naaraaseen. "Lukurauha", hän ärähti. Aaltomursu ja Pisaramursu alkoivat heti pahoitella, Vesimursu vain mutisi jotain. Kirjastomursu ei kiinnittänyt huomiota Vesimursun töykeyteen. "Mitä teillä nyt on suunnittelun alla?" hän kysyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Meidän olisi tarkoitus kirjoittaa Pomokalasta ja hänen alaisistaan", Aaltomursu selitti. Kirjastomursu nyökkäsi. "Selvä, kunhan muistatte olla asiallisia. Laumamme ei kaipaa lisää vihollisia", hän totesi. "Kalat ovat jo vihollisiamme, Kirjastomursu", Vesimursu huomautti tylysti. Aurinkomursu oli samaa mieltä Vesimursun kanssa. Mutta en minä silti hyväksy hänen töykeyttään, luotettu muistutti itseään.

Kirjastomursu ehti vain avata suunsa ennen kuin Hyrrämursu juoksi kirjastoon kauhistuneen näköisenä. Paikallaolijat siirsivät katseensa täplikkääseen urokseen. Aurinkomursu nousi räpylilleen itsekin hämmentyneenä. "Minut lähetettiin kertomaan, että osa jääkarhulaumasta on ylittänyt rajan! Aurinkomursu, hae Kuumursu ja Taulumursu. Teidät käskettiin rajalle!" Hyrrämursu huudahti. Hän siirtyi syrjään tasaamaan hengitystään. Aurinkomursu pinkaisi ulos kirjastosta välittämättä kylmistä väreistä, jotka lumi hänen räpyliensä alla aiheutti. Hänen piti keskittyä miettimään sitä, missä hänen ystävänsä olivat. Etsittyään Kuumursua ja Taulumursua tovin, Aurinkomursu lopulta löysi kaksikon lähtövalmiina. He olivat jo tietoisia uutisesta, kuten koko muukin lauma. Ystävykset lähtivät juoksemaan kohti rajaa tuhatta ja sataa.

Jonkin ajan kuluttua he pääsivät paikalle. Kuten Hyrrämursu oli kertonut, joukko jääkarhuja oli ylittänyt rajan. Mursuja seisoi heidän edessään. Taistelu ei ollut käynnissä, mutta sekä mursuilla että jääkarhuilla oli verta valuvia haavoja.  Juuri mursukolmikon saavuttua paikalle laiha jääkarhunuorukainen juoksi Kuolonkarhun luo. "Hän lähti", tämä selitti.

Silloin Aurinkomursu huomasi, että Kuolonkarhun vieressä oli kaksi hänen näköistään, valkoista pentua, jotka tuijottivat hengästynyttä viestinviejää surullisina. Keitä nuo ovat? Ja kuka lähti? Aurinkomursun pää täyttyi kysymyksistä hänen tullessaan mursujoukon luo. Hän tunnisti heti Pomomursun, joka vain katsoi jääkarhuja odottavasti, kuten muutkin. Aurinkomursu hakeutui heti ruskean uroksen viereen. "Luulin, että tarvitsette apua", hän kuiskasi turhautuneena. Pomomursu ei vilkaissutkaan keltaista luotettua. "Hiljaa. Odotamme, että tunkeilijat saavat sotkunsa selvitettyä", hän mumisi.

Aurinkomursu huokaisi raskaasti. Hän ei voinut muuta kuin seurata tilanteen kehittymistä. "No, samapa se. Ei siitä pelkurista ole emoksi", Kuolonkarhu tokaisi. Aurinkomursu hämmentyi vielä enemmän. "Mikset saanut sitä kiinni?" Pomojääkarhu tivasi. "Olen pahoillani, johtaja. Hän onnistui yllättämään minut nopeudellaan ja ketteryydellään", juoksupoika nöyristeli. Pomojääkarhu raapaisi tätä kuonoon. "Perälle! Minun alaiseni eivät vihollisia kehu!" jääkarhujohtaja karjaisi. Pelkuri totteli ulisten tuskasta.

"Mihin jäimmekään?" Pomojääkarhu kysyi mursuilta. "Ihan kuin et muistaisi, että olette ylittäneet rajan!" Pomomursu ärähti kiukkuisena. "Ihan kuin et muistaisi, että nämä pennut vain vähän seikkailivat", Pomojääkarhu vastasi tyynesti. "Niinpä", Kuolonkarhu vahvisti. Sitten hän huomasi Aurinkomursun, Kuumursun ja Taulumursun. "Ai, tekin olette täällä. Tässä ovat Kuolonkarhu 2 ja Kuolonkarhu 3, minun pentuni", jääkarhuluotettu esitteli ylpeänä. Aurinkomursu jäi hiljaiseksi. Miten Kuolonkarhun kaltainen hirviö voisi ansaita saada jälkeläisiä?

"Meitä ei kiinnosta teidän riiviönne! Lähtekää ja opettakaa pentunne olemaan tunkeilematta mursujen reviirille!" Pomomursu vaati. Hän marssi Pomojääkarhun ja Kuolonkarhun eteen. "Olimmekin juuri lähtemässä. Mutta uskokaa pois, meitä ette nöyryytä seurauksitta", Kuolonkarhu uhosi. Sen jälkeen jääkarhut lähtivät omalle reviirilleen.

Mursut odottivat vielä hetken ja lähtivät sitten leiriä päin välittämättä Kuolonkarhun uhkailuista. Jotkut supisivat keskenään, mutta Aurinkomursua ei huvittanut liittyä juoruilijoiden seuraan. Hän pysytteli Kuumursun, Taulumursun ja Pomomursun lähettyvillä, jotka myöskin olivat hiljaa.

Kun joukko saapui leiriin, juttelijatkin hiljenivät. Leiriin jääneitä ryntäili esittämään kysymyksiä Pomomursulta, joka ei vastauksia suonut. "Jättäkää kysymykset myöhemmäksi! Kokous!" Pomomursu huudahti. Lauma oli jo kerääntynyt johtajansa ympärille. "Sitä ennen minä ja Kirjastomursu tarkastamme rajakahakkaan osallistuneiden voinnit!" Kassamursu ilmoitti. Hän vei rajalla olleet kauppaansa Pomomursun ja Kirjastomursun seuratessa perässä. Heidän tultua takaisin pomomursu pääsi järjestämään kokouksen.

"Tiedätte kyllä, että jääkarhut ovat jälleen kerran ylittäneet rajan. Tämä ei ole kuitenkaan yksi niistä monista, unohdettavista tapauksista." Pomomursu antoi alaistensa supista tovin, mutta pian hän hiljensi heidät jatkaakseen. "Kuolonkarhulla on kaksi pentua. Urosta hän kutsuu nimellä Kuolonkarhu 2, naaras on Kuolonkarhu 3", johtaja ilmoitti. Mursut alkoivat taas meluta ja Pomomursu joutui huutamaan saadakseen laumatoverinsa hiljenemään. Aurinkomursu kyllä tavallaan ymmärsi heitä, eihän hänkään olisi uskonut, että Kuolonkarhu tulisi saamaan pentuja ainakaan lähiaikoina. "Emo ilmeisesti lähti. Oli miten oli, pentuja on pidettävä silmällä." Pomomursu piti tauon. "Ei ole kuitenkaan mitään syytä hätäillä", uros lupasi. Siihen kokous loppui.

Mursut alkoivat hajaantua ympäri leiriä, Pomomursun sanoista rauhoittuneina. Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu menivät eräälle kujalle. "Minulla on hullu idea", Aurinkomursu kertoi. "No?" Kuumursu ja Taulumursu kysyivät yhteen ääneen.

"Taidamme olla loman tarpeessa... Siis, eikö teitäkin raivostuta, että joudumme kokoajan nahistelemaan jääkarhujen kanssa? Eiväthän ne voita mitään isottelullaan, vaan häviävät aina kaikessa", Aurinkomursu valitti. Kuumursu ja Taulumursu vilkuilivat toisiaan epävarmoina. Aurinkomursusta alkoi tuntua siltä, että molemmat tuomitsisivat hänen ideansa.

"Eli?" Taulumursu lopulta kysyi, saaden Aurinkomursun rauhoittumaan. "Ajattelin vain, että kaikkien näiden jääkarhuongelmien jälkeen meidän pitäisi mennä kauemmas nauttimaan elämästä...", Aurinkomursu mutisi siirtäen katseensa räpyliinsä. "No, eihän tuo sataprosenttisen järkevä idea ole, mutta onhan siinä hyviäkin puolia", Taulumursu totesi. Kuumursu nyökkäili innostuneena. "Toinen jääkarhuvihaaja ilmoittautuu!" hän hymähti vilkaisten Taulumursua. Valkoinen naaras huomasi vilkaisun välittömästi. "En minäkään mikään jääkarhujen rakastaja ole", Taulumursu vastasi. Aurinkomursu tuli heti paremmalle tuulelle. "Mennään kysymään Pomomursun mielipidettä", hän vastasi. Niinpä kolmen kopla suuntasi johtajansa talolle.